Pikku-Peikon Pesän syntytarina

Olipa kerran peikkotyttö nimeltää MetsäMarja. Hänen perheensä oli matkustanut pitkän matkan kaukaa pohjoisesta, Petsamosta, jäämeren rannalta ja asettunut sitten asumaan Tervolan pitäjään Varejoen kylään. Siellä eleli MetsäMarja lapsuutensa pienessä punaisessa mökissä vanhempiensa ja sisarustensa kanssa. Kun hän sitten varttui isoksi, hän halusi nähdä suurta maailmaa. Reippaasti MetsäMarja pakkasi matkatavaransa ja muutti asustelemaan eteläiseen Suomeen. Siellä hän sitten tapasi MetsäMörrin, joka opetti hänelle paljon viisaita asioita luonnosta ja maailmasta. Yhdessä he veivät lapsia iloisille metsäretkille tutustumaan luonnon ihmeellisiin kasveihin ja eläimiin. Lopulta MetsäMarjalle tuli kuitenkin ikävä takaisin pohjoiseen. Jälleen hän pakkasi laukkunsa ja palasi takaisin Tervolan pitäjään, pieneen punaiseen mökkiin äitipeikon luokse asumaan.

Eräänä talvisena päivänä MetsäMarja muisti vanhan ystävänsä PeikkoPirkon, jonka kanssa he olivat pikkuisina peikkotyttöinä leikkineet hauskoja sirkusleikkejä Varejoen vehreissä kuusikoissa. MetsäMarja päätti etsiä tuon ystävän ja viimein löysikin hänet melkein naapurikylästä, Louelta. Heillä olikin paljon yhteistä muisteltavaa ja he päättivät lähteä juhlistamaan tätä iloista jälleennäkemisen päivää pulkkamäkeen korkean Kätkävaaran rinteille. Siellä he viilettivät aurinkoisen talvipäivän, kunnes nälkä alkoi kurnia vatsassa.

Ystävykset päättivät lähteä etsimään ruokaa. Jostain tulvi heidän peikon neniinsä herkullinen keiton ja tuoreen ruisleivän tuoksu. Sitä seuraten he tulla tupsahtivat aivan Pisavaaran kupeeseen poroaidalle. Siellä soppakauhaansa heilutteli SoppaSaara, jolla oli tänään ollut leipomispäivä. Kodan penkeillä jäähtyivät uunituoreet leivät ja rieskat, padassa höyrysi lämmin keitto. Oitis SoppaSaara kutsui väsyneet mäenlaskijat syömään. Siinä rupatellessa kului pitkä tovi ja kaverukset huomasivatkin olevansa oikein hengenheimolaisia, lähes sukulaisiakin. Tomerien ja puuhakkaiden petsamolaisten peikkojen jälkeläisiä kaikki.

MetsäMarjalla, PeikkoPirkolla ja SoppaSaaralla tuntui olevan yhteinen unelma. He halusivat kutsua kaikki Tervolan pitäjän ihmislapset yhteen pesään leikkimään ja viettämään iloista lastenpäivää sillä aikaa, kun ihmisaikuiset olivat omissa tärkeissä töissään. Eipä muuta kuin tuumasta toimeen. Avukseen kolmikko löysi Färinvaaran viisaan Myllytontun, joka kertoi ja opasti kaikkien vaikeiden esteiden yli, jotta tuo unelma omasta Pikku-Peikon Pesästä saatiin toteutettua. Myllytonttu tunsi jopa Matti Menninkäisen, jolla sattui olemaan tarjolla täydellinen kolo aivan keskellä Tervolan kirkonkylää. Matti Menninkäinen lupasi korjata ja kunnostaa kolonsa pikkuihmisten iloksi ja vielä huolehtia siitä, että ympäristö säilyy viihtyisänä ja turvallisena leikkiä vielä vuosia eteenpäin. Siihen koloon olisi sopiva matka kaikkien ihmisäitien ja -isien kuljettaa omat pikkuisensa MetsäMarjan ja PeikkoPirkon huomaan leikkimään sekä SoppaSaaran höyryävien keittopatojen ja lämpimien rieskojen äärelle täyttämään pikku vatsojaan. Ja viimein, kun kaikki oli saatu korjattua ja kunnostettua valmiiksi riehakasta rymysakkia varten ovet avautuivat 1.8.2018.

Tervetuloa!